Tulipa mieleen pari tyttömme tokaisua, kun juteltiin niistä eilen mutsin kanssa.

1) Luin tytölle iltasaduksi Mauri Kunnaksen Koiramäkeä. Se kertoo entisistä ajoista, kun asuttiin maalla ja oltiin omavaraisia. Siis ehkä jostain 1800-luvun lopusta tms. Alussa kuvaillaan sitä aikaa luettelemalla asioita, joita ei vielä silloin ollut olemassa, esim. sukkahousuja. Lukemisen jälkeen tyttömme viattomana kysyi minulta: "Äiti, oliko sillon sukkahousuja, kun sä olit pieni?"... Vähänkö mä tipahdin :DDD

2) Tyttö oli ollut tarharyhmänsä kanssa museossa ja selitti, että siellä oli ollut vanhoja (varmaan sata vuotiaita) miekkoja, mutta niihin ei saanut koskea. Mä selitin, että sen takia ei saa koskea, kun ne on aivan hirvittävän vanhoja ja arvokkaita. Että meidän kotoa ei löydy mitään niin vanhoja tavaroita. Johon tyttö (taas viattomasti): "Mutta onhan meillä noita sun vanhoja leluja. Nehän on tosi vanhoja"... Jälleen tipahdin :DDD

Yritä tässä nyt sitten tuntea itseäsi nuorekkaaksi...