Nyt on häät takana ja kyllä oli ihanat juhlat! Kaikki sujui niinkuin pitikin. Paitsi sää, mutta sekään ei latistanut tunnelmaa. Noin tunti ennen vihkimistä vettä tuli kohisemalla taivaalta. Vihkimisen ajaksi sade kuitenkin loppui ja se saatiin suoritettua ulkona alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Valokuvausta sade haittasi hieman enemmän, mutta silti saatiin muutamia kuvia taivasalla. Ainakin niistä tulee erilaisia, kun vettä tuli kun esterin... ämpäristä. Loppuiltana sateesta ei ollut juuri haittaa, kun oltiin sisällä kuiteskin. Alunperin luulin, että se on ihan katastrofi jos sataa, mutta ei ollut.

Ruoka oli oikein hyvää ja vieraat kiittelivät, että oli kiva hääpaikka. Meitä oli yhteensä 36, joten tunnelma oli lämmin ja rento. Kaaso piti puheen, mutta joutui keskeyttämään sen pari kertaa, kun joutui liikutuksen valtaan. Mun mielestä se oli vaan ihanaa ;) Sitten kateltiin valokuvia valkokankaalta meidän yhdessä olon ajalta. Niitä oli tosi mukava kattoa, kun tuli kaikki muistot mieleen. Ja sulhasen polttarivideo katottiin myös. Se oli tosi hyvin tehty! Polttarikansiot oli myös mielettömän hienot, sellaset kovakantiset kirjat tilattu vissiin Ifolorilta.

Muuta ohjelmaa oli ainoastaan häätanssi, joka oli Tauskin Sinä vain. Nyt mä en enää ikinä voi kuunnella sitä biisiä itkemättä, kun siitä tulee mieleen se hetki. Jos joskus on ollut romanttinen olo niin sillon. Ja lisäksi oli heittokimpun ja sukkanauhan heitto. Ne menikin sitten yhdelle pariskunnalle molemmat, vink vink... Muuten vaan syötiin, juotiin, tanssittiin ja loppuyöstä saunottiin.

Jännittäminen alko aamulla todenteolla sillon, kun lähdettiin kaasolta ajamaan hääpaikalle. Varsinkin kun sinne mennessä näki ensimmäisen isännän tekemän hienon opastekyltin. Oltiin siellä pari-kolme tuntia ennen h-hetkeä ja se oli kyllä niiiiin jännittävää aikaa. Vihkijä tuli vasta noin viistoista minuuttia ennen vihkimistä. Mä jo selasin puhelimella sähköpostiani, että jos se on laittanut sinne jotain meiliä päivän aikana... Kun sitten astuttiin sille parvekkeelle, jossa meidät vihittiin (vieraat oli alhaalla pihalla), mä meinasin ruveta itkemään. Sehän olis näyttänyt hyvältä, kun morsian itkee koko vihkipuheen ajan. Ihmiset olis miettiny, että pakotetaanko toi nyt menemään naimisiin vai mitä  Sain sitten koottua itteni ja vihkiminen toimitettiin auringospaistaessa ja lintujen laulaessa. Aivan loistavaa. Tytär sanoi, että sitä jännitti mitä iskä vastaa kun kysytään "Tahdotko...". Mä oisin ollut melko yllättynyt, jos sieltä olis kuulunut jotain muuta kuin tahdon.

Tosi hyvin jaksoin juhlia, vaikka takana oli pari yötä huonoilla unilla. Saunan jälkeen rupes ramasemaan, mutta menin vasta viideltä nukkumaan. Isäntä kumma kyllä sinnitteli mua pidempään. Se tuli vasta seiskalta nukkumaan , johon mä sitten heräsin enkä enää saanu unta. Lähdin sitten kattelemaan missä kunnossa paikat on ja siistimään niitä. Juhlasalista löysin bestmanin, joka oli nukahtanu lahjapöydän ääreen tuolille kesken vieraskirjaan kirjottamisen. Siltä ei ollut ainoastaan jäänyt lause vaan myös sana kesken. Oli pakko juosta yläkertaan hakemaan kamera ja ikuistaa tilanne. Hirvee siivoominen oli kyllä ja sita takasin vietävää tavaraa oli jumalattomasti. Ruokaa jäi yli ja viiniä ja bisseä ja viinaa ja kaikkea. Ja siihen vielä lisäksi kaikki maljakot ja tuikut yms. Aargh. Onneksi mun vanhemmat tuli puolen päivän jälkeen auttamaan. Päästiin sitten neljän jälkeen lähtemään kotiin.

Nyt olo on väsynyt, mutta onnellinen. Juhlat meni niinkun pitikin ja ihmisillä näytti olevan kivaa. Ja meillä varsinkin oli kivaa. Oli melkeen sellanen vastarakastunut olo, vaikka ollaankin oltu yhdessä jo 12 vuotta. Nyt pitäis jossain vaiheessa viedä tyttö mun vanhemmille hoitoon ja sit nostaa rahaa matkaa varten ja pakata. Yhtään ei oo kerennyt pakkaamista miettimään häitä järjestellessä, mutta tuskin siinä kauaa nokka tuhisee. Taksi pitää tilata etukäteen pihalle, varmaan klo neljäksi aamulla, kun lähtöselvitys on 4.15 - 4.45. Että eipä tarvii ens yönäkään paljoa nukkua. Ehkä matkalla sitten. Sitä odotellessa...