Mä oon toiminut nyt parina päivänä hulluna hinnoittelijana. Varattiin nimittäin pöytä itsepalvelukirppikseltä viikoksi lauantaista lähtien. Vitsit, että on hommaa keksiä ne hinnat ja kirjottaa joka ikiseen lappuun pöydän numero ja tuotteen kuvaus ja hinta. Kun meillä nyt raivauksen jälkeen sitä tavaraa on enemmän kuin yksi muovikassillinen... Eilen luulin jo hinnotelleeni kaikki, kun pakkasin niitä kolmeen Ikean isoon kassiin. Sitten tajusin, että ei perhana, poislähtevässä vitriinissä on vielä astioita yms. Se pöytä on aika pieni, joten kaikki tavarat ei millään tuu mahtumaan sinne kerralla. Pitää käydä siellä pitkin viikkoa väijymässä ja järkkäilemässä ja tuomassa lisää tavaraa. Voin sanoa, että kyllä itkettää, jos kukaan ei osta mitään. Ensinnäkin itkettää se vaiva, jonka oon nähnyt hinnoitteluun ja tavaroiden sinne viemiseen. Toiseksi itkettää se, että ne tavarat pitää sitten kuljettaa edelleen johonkin kierrätyskeskukseen tai muuhun vastaavaan paikkaan. Kolmanneksi itkettää, jos ei saa edes pöydän hinnan verran voittoa. Mutta kyllä mä luulisin, että päästään reilusti plussalle. Reilun viikon päästähän sen sitten näkee.

Mulla on edelleen hirveä vimma päästä turhista tavaroista eroon. Vähäsen ärsyttää, kun ihmiset sanoo, että kyllä ne tavarat sinne mahtuu kun muutatte kerran isompaan asuntoon. No joo joo mahtuu mahtuu, mutta ei se tarkota että kaikkea pas...roskaa ja muuta turhaa tavaraa pitää säilyttää. Mun ihanne on koti, jossa kaikella olisi oikeesti oma pysyvä paikka ja kaapeista sais otettua tavaraa ilman että pitää ensin siirtää kolme muuta tavaraa pois tieltä. Mun hermo (joka on toisinaan hyvin hyvin herkällä) ei kestä sellasta pidemmän päälle. Hassua kyllä, tää meidän nykyinen kämppä tuntu tosi isolta silloin kun siihen muutettiin. Silloin asuttiin 45 neliön kaksiossa ja tää nykyinen on 80 neliön kolmio. Onhan se tietty iso ero, mutta kummasti vaan tuntuu koti nyt kovin ahtaalta.

Oon tajunnut viime aikoina, kuinka "vajaasti" oon elänyt viime vuodet. Tykkäisin nimittäin ommella ja askarrella yms., mutta ompelukoneen tai askartelutarvikkeiden rahtaus keittiön pöydälle (ja jälkien korjaaminen jälkeenpäin) on sellanen projekti ettei siihen viitti ihan huvikseen ruveta. Nyt kun meille tulee oikea työhuone, vaikkakin pieni sellainen, mä tajuan kuinka paljon on tavallaan puuttunut mun elämästä. Sitten hiffasin myös, että mähän voin ostaa sinne sellasen cd-soitin/radiosysteemin, kun ne ei paljoa maksa. Sitten voin kuunnella musiikkia askarrellessa, kun ei muuten tuu hirveesti kuunneltua kun aina on telkkari päällä. Siitä tulikin taas pari uutta syytä odottaa muuttoa kieli pitkällä.

Ensin pitää kyllä hoitaa se remontti alta pois. Isäntä uhkas jatkaa remonttia joulunakin. Oikeestaan siihen on syynä se, että mä haluisin jäädä nyt mummolle yöksi jouluna ja se ei. Sanoi sitten, ettei tule sinne ollenkaan... Ennen ollaan menty mummolle aattona, ja koska ollaan juotu viiniä, mutsi ja faija on heittäneet meidät illalla/yöllä kotiin kun ollaan asuttu niiden kotimatkan varrella. Seuraavana päivänä ne on hakeneet mut ja tytön taas mummolle joulupäivän lounaalle ja illalla oon sitten ajanut auton sieltä kotiin. Isännän sosiaalinen kiintiö on täyttynyt jo aattona, joten se on jäänyt joulupäivänä kotiin. Nyt ongelmana on se, että asutaan noin 40 kilometriä toisessa suunnassa. Ei oo mitään järkeä, että mutsi ja faija ajais sen matkan kahtena päivänä edestakasin. Siispä me taidetaan jäädä yöksi mummolle. Isäntä taas haluaa kotiin yöksi. Luultavasti tää ratkeaa sillä, että mun vanhemmat heittää isännän kotiin sillon yöllä ja me jäädään mummolle ja tullaan vasta seuraavana päivänä kotiin. Kivahan se olis kotonaankin olla jouluna, mutta toisaalta me käydään mummolla hävettävän harvoin vaikka asutaan lähellä. Mummo täyttää sitäpaitsi 84 vuotta kuukauden päästä ja mä haluan ilahduttaa sen jouluja niin kauan kuin se on mahdollista.

Tulipas taas vuodatusta tähän, vaikka piti ihan lyhyesti vaan päivittää. Se on kyllä mun ongelma aina kirjoittaessa. En osaa sanoa asioita lyhyesti. Nyt koitan ihan parin lauseen verran: Kello on paljon. Lähden kotiin. No niin, hyvinhän se sujui