Jopas oli taas eilen päivä. Töissä ei ollu kiire, mutta oli henkisesti jotenki kuluttava päivä.

Kävin terveydenhoitajalla kuulemassa tulokset labrakokeista (ikäkausitarkastus) ja juttelemassa. Muuten tulokset oli hyvät, mutta verenpaine oli lievästi koholla ja mulla on keskivahva työuupumus. Sain lainaksi verenpainemittarin, että mittaan paineita kotona loppuviikon. Tänä aamuna ainakin oli paineet vielä kohollaan. Tuo työuupumus ei aiheuttanu toimenpiteitä, kun kerroin että oon hakenutkin jo kahta uutta työpaikkaa. Eiköhän se sillä lutviudu.

Lapsella oli 6v. neuvola,jossa hän kävi isänsä kanssa. Hain lapsen tarhasta ja kysyin, että kuinka meni neuvolassa. Huonosti meni, kun rokotuksia annettiin... Illalla kysyin mieheltä, miten oli mennyt. Hää sanoi, että lapsi on kuuro, lihava ja lapsellinen... No ei asiat oikeesti ihan niin huonosti olleet. Mut mä miestä varoitinkin etukäteen, että niillä on neuvolassa tapana selittää asiat niin, että sä saat aina hirveet syyllisyydentunteet. Aivan sama mitä oot tehnyt tai jättänyt tekemättä, tunnet olevasi huono vanhempi ja tulee sellanen olo, että kaikki muut varmaan hoitaa/kasvattaa lapsensa paremmin. Niillä on varmaan neuvolatätikoulussa oppiaine "Syyllisyyden esiinhoukuttelu"...

Töissä kuulin, että pomo on irtisanonut itsensä viime torstaina ja on siis enää pari viikkoa ilonamme. Mä oon ollut samassa firmassa töissä yli 11 vuotta ja hän tuli tänne ennen mua. Että meillä on pitkä yhteinen työhistoria takana. Ikävä tulee, vaikka vielä en sitä tajuakaan.

On tähän alkuviikkoon ilouutisiakin mahtunut: kaveri oli käynyt eilen ultraäänessä ja kaikki hyvin. Laskettu aika on lokakuussa. Ja tänään kuulin, että töissä toinen tiiminvetäjämme on myös raskaana. Vauvauutiset on aina ihania! Varsinkin, kun ne ei satu omalle kohdalle, buhahahaaaaa!!!