Kissa kotiutui eilen leikkauksesta ihan hengissä. Ja mäkin olen hengissä, vaikka oon kuluttanut kaikki stressivarantoni vähäksi aikaa loppuun. En nähnyt lääkäriä kissa hakiessa, joten mulla ei ole sen tarkempaa tietoa patin laadusta. Patologin lausunto tulee kuulemma muutaman viikon päästä. Ei auta kun odotella sitä. Tällä hetkellä oon vaan tosi helpottunut siitä, että kissa on hengissä :)

Sillä on raukalla nyt se kauluri valjaissa kiinni, ettei se pääse raapimaan haavaa. Eilen se vielä käveli liian läheltä nurkkia, mutta tänään näytti sisäistäneen, että pää on tilapäisesti vähän leveämpi. Ja muutenki se näytti olevan ihan ok, ruoka maistui ja se kipitteli ympäri kämppää. Isännän työkaverit oli ollu sitä mieltä, että mitä järkeä leikata kalliisti. Että piikille olis vaan pitäny viedä. Ei kai sitä nyt, saat*na, hyväkuntosta kissaa piikille viedä varsinkin kun ei oo varmuutta patin laadusta. Hitto, mitä spedejä... Miehet...

Eiköhän tää taas tästä. Stressi ei sinänsä vähene, kun meidän asunto tulee myyntiin ens viikolla. Mutta jos ei nyt vähään aikaan tarttis kenenkään hengen puolesta pelätä...