Mä mitään aikuistunut ole. Nytkin liikkuu niin painokelvottomia ajatuksia päässä, että.

Taas tällanen päivä, että työ ottaa kympillä päähän. Välillä mä pelkään, että vahingossa irtisanon itteni huomaamatta... Ne sanat pyörii niin tuossa kielen päällä. Mutta kun se ei ole taloudellisesti mahdollista.

Oon miettinyt myös, että kuinkahan hyvää tää olotila tekee sille mun diagnostisoidulle työuupumukselle. Se tehtiin maaliskuussa ja hoitaja sanoi, että jos olen vaihtamassa työpaikkaa niin ei ole aihetta jatkotoimenpiteille. Joo, niin olin vaihtamassa, mutta täällä mä olen edelleen. Välillä oon niin väsynyt, että en jaksa syventyä avoimiin työpaikkoihin. Välillä taas, kun niitä tutkii, ne tuntuu kaikki ihan tyhmiltä. Ei kai tuolta pohjalta voi muuta odottaakaan kuin että istuu täällä lopun ikänsä. Just äsken mietin, että mitä jos mä yht'äkkiä vaan pimahdan tässä. Rupeen liimailemaan post it -lappuja naamaan ja istun hymyillen kassalla. Kuinkahan pitkä sairasloma siitä tulis...

Uupuminen on kyllä oikea sana. Se on se fiilis, joka mulla nyt on. Joulu ja uusivuosi tuo mulle lisää mietittävää duunissa enkä jaksaisi nyt miettiä yhtään mitään. Mutta pakko on. Lisäksi musta on tuntunut  jo pidemmän aikaa, että tän firman tavoitteet on aivan erilaiset kuin mun omani. Jos osaisin jotain, jota voisi myydä, perustaisin mielelläni oman firman. Ei se varmaan helppo tie olisi, mutta olispahan samat tavoitteet firmalla ja työntekijällä.