Käytiin kävellen tytön kanssa ostarilla hakemassa henkkamaukan paketti. Tai siis mä kävelin ja muksu tuli pyörällä. Se oppi viime syksynä ajamaan ilman apupyöriä, muttei kerennyt kovin montaa kertaa ajaa niin. Nyt oli alku vähän tahmeeta, mutta tosi hyvin se meni kuitenkin. Hirveetä kitinää se vaan piti melkeen koko ajan. Millon oli jalka vinossa ja millon pyörä. Se tuhlaa enemmän energiaa tohon kitinään kun polkemiseen. Ja mua ärsyttää lähteä kävelylle kuuntelemaan sellasta. Mä haluisin vaan kävellä ja nauttia ulkoilmasta. Tekis mieli joskus vetästä sellaset huutoraivarit, että se hiljenis joksikin aikaa. Mutta se ei vissiin oo hirveen aikuismaista käytöstä... Onkohan kaikki tenavat välillä noin ärsyttäviä? Musta tuntuu, että meidän tytöllä on taas joku kitinävaihe päällä. Joka asiasta pitää valittaa ja ollaan niin helevetin avuttomia. Mut ethän sä omalle lapselle voi sanoa, et v***u sä oot avuton. Sekään ei oo kovin rakentavaa, kai. Kiukuttaa vaan tommonen turhan takia tuhertaminen ja ähertäminen. Mä en ymmärrä, miten useamman lapsen vanhemmilla pinna kestää. Ne ei vissiin oo tällasia kun minä...