Mä muistan joskus hamassa historiassa kuulleeni sellasta, että viikonloppuna vois rentoutua ja tehdä kaikkea kivaa. Nykyään tuntuu, et viikonloppuina on vaan loputon lista asioita, jotka pitää tehdä eikä kaikkia ees kerkiä kerralla. Onneksi tää helpottaa sitten, kun muutto on ohi. Tai ei tietenkään heti helpota; onhan sitä hommaa jonkun aikaa siellä uudessa paikassa. Tuskin niitä tavaroita yhdessä päivässä saa paikalleen.

Eilinen päivä tuntu menevän jotenki ihan hukkaan. Isäntä lähti Tallinnan reissulle aamulla. Mä nousin sängystä kymmeneltä ja oli aivan hirvee päänsärky. Sinnittelin sen kanssa tunnin ja mietin, että joutuuko oikeesti lähteen oksentaan. Ei onneks tarvinnu. Lopulta otin Buranan ja nukahdin sohvalle heti, kun se alkoi vaikuttaa. Nukuin sitten reteesti kymmenen yli yhteen  Tyttö oli sillä aikaa vähän siivoillu huonettaan ja piirrelly ja syöny karkkii. Sitten me syötiinkin aamupalaa hieman myöhäsessä. Kolmelta haettiin meidän äiti ja mentiin mummolle saunomaan. Oli niin upee ilma, että kävin yksin kävelyllä merenrannassa ennen saunaa. Oli aika erikoinen tunnelma istua rannalla ja kuunnella laineiden liplatusta - sekä Santahaminan sotaharjoituksia. Se jytinä ja pauke ja papatus ei jotenkin ollenkaan sopinu siihen maisemaan. Melkonen yhtälö.

Tänä aamuna ei onneksi särkeny päätä ja nousin puol kymmeneltä virkistyneenä sängystä. Laitoin astian- ja pyykinpesukoneen jytäjään, syötiin aamupalaa ja alettiin taas käydä läpi tytön huonetta. Nyt tytön kanssa. Joku viis tuntia me painettiin yhdellä ruokatauolla, mutta saatiinpa käytyä loputkin huoneesta läpi ja imuroitua. Nyt tytön huone on niin tyhjä ja siisti, mutta ne kamat onkin laatikoissa pitkin olohuoneen lattiaa. Haha. Muuttolaatikot loppu (saatiin niitä lainaan isännän työkaverilta), mutta niin loppuu kohta lattiatilakin niitten sijoittamiseen. Meiän kissaparka on ihan hämillään ja varmaan stressaantunutkin, kun kämppä on ihan hävityksen kauhistus ja joka paikka toimii erilailla kun ennen. Meidän makuuhuone on vielä ihan koskematon, joten siellä se viettää suurimman osan ajastaan. Jossain vaiheessa se pitää viedä mun vanhemmille hoitoon pois muuton tieltä, mutta ehkä tossa lähempänä muuttoa sitten. Kattoo nyt, miten se viihtyy täällä.

Lienee sanomattakin selvää, että tää muutto ja sen valmistelu vaatii paljon punaviiniä. En ota sitä kun lasillisen tai kaks iltasin - enkä edes joka ilta -  mutta mun stressitaso vaatii sitä laskeakseen. Saattas tietysti olla olemassa jotain terveellisempiäkin tapoja lievittää stressiä, mut mä en nyt jaksa miettiä niitä. Kaikki tää puuhaaminen ja ankea työnteko vie mun energiat niin totaalisesti, että lenkille lähteminen on iltasin ihan viimenen asia mun mielessä. Pitää nostaa hattua isännälle, että se jaksaa käydä säännöllisesti joka toinen päivä salilla. Mutta toisaalta: eihän se ole pakannutkaan juuri mitään täällä. Se saa hoitaa sitten nuo varastot ja muut, kun mä hoidan nämä sisätilat.

Kaikesta huolimatta mun mielestä on edelleen ihanaa muuttaa. En jaksais odottaa, että tulee ens kuun 14. päivä ja päästään remontin kimppuun. Siitä saakin sitten ihan uuden stressin aiheen taas. Sitä odotellessa.