Keittiö rupeaa olemaan suht valmis nyt. Tänään sain loputkin tavarat kaappeihin omille paikoilleen. Vitsit, miten ihanaa, kun kaikki tuntuu toimivan niin paljon paremmin kun ennen. Ja kaikki on fiksummilla paikoilla. Toisaalta viimeksi ne oli muuton jäljiltä lätkittynä vaan nopeesti kaappeihin. Eipä sillon jaksanut paljoa ajatella, kun tiesi että on remontti tulossa ja oli paljon muutakin järjesteltävää. Nyt meiltä puuttuu enää uuni, liesituuletin ja laatat seinältä.Niin ja pistorasioita pääsee laittaamaan vasta, kun on laatoitus tehty. Mä vähän ehdottelin, että ei ehkä laitettaskaan laattaa vaan maalattas seinä. Jos sais siihen levitettyä ensin jotain, että pinta olis hieman epätasanen. Tulis vähän eloa. Mutta katotaan nyt. Saatetaan päätyä laattoihinkin.

Ilman isäntää ei kyllä tulis keittiöremontista mitään. Tai ainakin se tulis todella paljon kalliimmaksi. Mähän en siis osaa tehdä mitään tollasta. Muutaman saranaruuvin ruuvasin kaapinoviin lattialla ja olin siitäkin jo tosi ylpeä ;) Mun taidot on enemmän siivoomisessa ja paikkojen järjestelyssä. Meinasi kyllä mennä mullakin sormi suuhun, kun rupesin sovittelemaan tavaroita kaappeihin. Tavaroita oli kolmessa eri huoneessa muuttolaatikoissa aina muutama laatikko per huone. Sitten piti yrittää miettiä, mitä me omistetaan ja mitä tarvitaan usein ja mitä harvoin. Mun haave siitä, että levitän kaikki kamat lattialle ja lajittelen siitä, ei oikein toiminu. Meillä on työkaluja joka paikassa ja isännän pitää päästä liikkumaan ja tekemään hommia. Loppujen lopuksi noi tavarat taisi tulla kuitenkin ihan fiksuille paikoille. Laatikollinen tavaraa lähtee varastoon. Huomasin, että me omistetaan esim. laseja ja kahvikuppeja reilusti yli oman tarpeen. Niitä voi sitten tarjota tytölle, kun se joskus muuttaa omilleen ;)

Ja kevyt siirtyminen asiasta täysin toiseen: mä luulen, että mulla on rintaranka jotenkin tosi jumissa. Mun vasen rintalihas on jotenki turvonnu koko ajan, vasen lapaluu pitää hirveetä rutinaa kun pyörittää olkapäitä ja välillä tuntuu etupuolella rintojen välissä että siellä olis jotain ns. jumissa. Kävin lääkärillä pari viikkoa sitten ja sanoin, että oon jo pelännyt rintasyöpääkin, kun se juilii välillä rinnassa asti. Silloin sanoin, että epäilen kyllä, että rintalihas on tulehtunut kun se on koholla. Lääkäri tutki mun rinnat, eikä löytänyt niistä eikä kainalosta mitään patteja. En ollut kyllä itsekään löytänyt. Mä sain viikon tulehduslääkekuurin ja lähetteen ultraääneen, jos haluan käydä siellä. Sen takia se lääkäri kai sen lähetteen antoi, kun sanoi että asia mua selvästi näyttää vaivaavan psyykkisesti.

Se tulehduslääke ei hirveesti muuttanut asiaa. Tai no ehkä se lihas on vähemmän turvonnut. Nyt oon kyllä sitä mieltä, että huonosta työasennosta johtuen mulla on mennyt vasen puoli jotenkin jumiin. Että ehkä olisi hyvä käydä vaikka kiropraktikolla, jos se saisi niksautettua sen paikoilleen. Silti mietin, että jos kuitenkin pitäis mennä sinne ultraan, jos se vaikka onkin jotain tosi vakavaa. Mutta ei kai se ultrakaan kaikkea näytä? Keskiviikkona mulla on hieroja. Pitää kysyä siltä asiasta.Hölmöintä tässä on se, että jos joku tulis esittämään mulle tällasen ongelman, mä neuvoisin sitä menemään sinne ultraan että saa mielenrauhan. Mutta itse mä yritän vällttää sitä viimeseen asti ja stressaan asiasta. Taidan siis olla melko hölmö. Mutta harmittaa maksaa satasen verran ultrasta, jos ne sanookin että ei täällä mitään näy, mene kiropraktikolle. Ja sitten maksat taas lisää. Miksei tuo rintalihaksen turvotus nyt voisi vaan hävitä, niin ei tarvitsisi asiaa stressata...

Mä katson asiaa vielä siihen hierontaan asti ja sitten ehkä tilaan sen ultra-ajan. Tai ehkä en. Katsotaan.