Mä tiedän, mikä on suurin ketutuksen syy töissä. Se kun tuntuu ettei mitään asiaa saa ikinä tehdä rauhassa alusta loppuun. Tänään oli oikein tyyppiesimerkki asiasta: tässä kävi pari vierasta meidän pomon kanssa ja toinen unohti puhelimensa tänne pöydälle. Tajusin sen vasta, kun puhelin alkoi soida. Minäpä sitten soittamaan pomolle asiasta. Mutta sitten tulikin asiakas tiskille ja katkaisin puhelun, ennenkuin pomo ehti vastata. Aloin palvella asiakasta ja samaan aikaan pomo soitti takaisin minulle. Ja sitten sen vieraankin puhelin alkoi soida. Ja taisi tuohon ovellekin tulla lisäksi joku odottamaan sisäänpääsyä. Meillä kun ei ole avoimet ovet täällä, eikä ovia pysty avaamaan kuin nostamalla pyllyn penkistä ja kävelemällä ovelle.

Mä siis palvelen asiakasta, kuuntelen kun kaksi puhelinta soi ja huomaan, että joku odottaa ovenavausta. Päässä huutaa ääni, että vittu-vittu-vittu älkää repikö mua joka suuntaan ja tekisi mieli heittää työvälineet takaseinään. Vedän sitten pari kertaa syvempään henkeä ja jatkan asiakkaan palvelua.

Myös se ärsyttää, kun keskityt tässä johonkin ja sitten tiskille tulee joku pyytämään vaihtaa rahaa pienemmäksi. Mä kyllä vaihdan, ei se ole se mikä ärsyttää, pelkästään se työn keskeytyminen. Mutta välillä tekisi mieli näsäviisastella. Esim. kun ihminen kysyy voitko rikkoa tämän setelin, olisi hauskaa joskus repäistä se kahtia ja ojentaa takaisin hymyn kera. Tai jos kysytään, että pienisitkö tämän, sen voisi repiä sentti-kertaa-sentti paloiksi ja sirotella takaisin kysyjän käteen.

Tältä pohjalta mun olis ehkä hyvä jatkaa sitä rentoutusohjausta... Sitä voi kokeilla kotonakin, mutta ei meillä ikinä ole sellasta rauhaa ja hiljaisuutta, että se onnistuisi. Mun pitäis mennä johonkin metän keskelle sitä testaamaan. Ja mun tsägällä sinnekin osuisi joku häiritsemään.