Aloitetaan ensin mukavemmilla asioilla: juhannus meni mukavasti, mutta liian nopeasti. Tallinnan reissu oli myös mukava, mutta sekin oli liian nopeasti ohi. Päästiin Peppersackiin syömään ja ruoka oli hyvää. Lisukkeena oli huumoripitoinen miekkailuesitys ja tyttärenkin mielestä ruoka oli extrahyvää. Taidanpa lähteä vielä päiväreissulle Tallinnaan tänä kesänä. En välttämättä ostoksille (nytkään en ostanut itelleni kuin puhdistusmaidon ja senkin sen takia, että oli lopussa) vaan pelkästään kiertelemään. Jaa no jotain leivoksia voisi kyllä tuoda kotiin. Kauppakeskus Rotermannissa (tai joku sellanen) näytti aleksanterin leivokset olevan 8 kroonia kpl. Siis sehän on jotain 50 senttiä! Melko villiä :)

Mutta tämä aamu. Kello oli soimassa 6.25. Havahduin klo 7.00, kun miehen kello soi. Aamupalaa ei voinut jättää väliin, kun olin tulossa pyörällä töihin. Harjasin vahingossa hampaat tyttären harjalla (tai siis sillä sähköhammasharjan vaihtopäällä). Tukkaa harjatessa muistin, että se olisi pitänyt pestä eilen illalla tai tänä aamuna. Kello oli 7.45, joten ei ollut enää mahdollisuutta pestä sitä. Ei muuta kun tiukka letti takatukkaan ja paljon lakkaa. Telkkarissa puhuivat jostain körttiseuroista, niin mulla on varmaan sellanen kampaus nyt... Sadan metrin päässä työpaikasta muistin, että työhousut jotka olin pessyt eilisiltana, roikkuivat vieläkin kuivaustelineessä kotona ja mulla on pelkät verkkarit jalassa. Ei erityisen sopivaa asiakaspalvelussa. Onneksi ihana työkaverini lainasi hamettaan, kun hänellä oli toinen mukana. Ja pisteeksi iin päälle tajusin äsken, että eväät jotka minun piti jättää yläkerran jääkaappiin, ovat vieläkin laukussani. Ennen safkista en kyllä niitä pääse sinne viemään. Lämmin salaatti on varmaan kaikkien makuelämysten äiti. Onneksi makkarakastike ja perunat lämmitetään kuitenkin mikrossa niin niiden kohdalla ei niin haittaa. Ja mulla on kestävä vatsa, joka ei säikähdä pienistä :)

Ilonaiheena kuitenkin se, että mennään illalla katsomaan kaverille kissanpentuja. Ne syntyi juhannuslauantaina, joten ovat vielä melko pieniä. Mä tiedän, että tulee hirveä himo saada meille yksi vanhalla mammallemme kaveriksi. Mutta onneksi ne ovat rotukissanpentuja, jotka maksavat niin paljon, että oikeasti ei voi sellaista ottaa. Ymmärrän kyllä, että jotkut maksavat pennuista kun se on heille harrastus. Käyvät näyttelyissä ja kaikkea. Mulle riittää kissa, jota saa rapsutella sohvalla ja jutella sille ja se kattoo niinkuin se ymmärtäisi. Mulla ei olisi energiaa eikä kiinnostusta lähteä näyttelyihin ja mulle on samantekevää kuinka "rotupuhdas" se on. Mutta en tuomitse kissanäyttelyissä kävijöitä. Harrastuksia on niin monenlaisia.

Toivotaan, että päivä kääntyy parempaan suuntaan.